THE DANDY WARHOLS: Thirteen Tales From Urban Bohemia

Tänäkin vuonna on ilmestynyt niin paljon erinomaisia ja omaperäisiä poplevyjä, että tätä ihan keskinkertaista levyä on miltei vastenmielistä kuunnella. Minulla oli Dandy Warholsista kahden edellisen levyn perusteella positiivisempi kuva. Thirteen Tales From Urban Bohemia on kolmentoista laulun mittainen paketti mitäänsanomatonta, ketään ärsyttämätöntä ja radioystävällistä keskitien poppia.
Levyn alku on vaikein pala. Kolme yli viisiminuuttista kappaletta, joissa ilmeisesti yritetään rakentaa tunnelmaa, mutta joissa ei tapahdu yhtään mitään. Käsittämättömin veto on laittaa kakkosraidaksi Mohammed, jossa ensin hassutellaan itämaisittain ja sitten herkistellään akustisesti. Aivan kuin laulaja Courtney Taylor-Taylor yrittäisi nukuttaa kuulijan uneen. Jos aloittaa levyn kuuntelun nelosbiisistä, voi sen päästä loppuun nukahtamatta. Sitä itse asiassa kannattaa yrittää, sillä matkalla on muutama hyväkin biisi ja kaikkein paras on säästetty loppuun. Levyn päättävä The Gospel on yksinkertaisen kaunis balladi. Levyn toinenkin ilman muttia hyvä kappale on pieni ja kaunis Sleep.
Muutamassa muussakin biisissä on ideaa ja hyviä melodioita, mutta ne on valitettavasti kuorrutettu hauskoilla soundeilla, sanoituksilla tai ainakin Courtney laulaa ne hassusti korostetun matalalta. Dandy Warhols on kuin yläasteen häirikköpoika, joka yrittää peittää herkkyytensä metelöimällä ja hassuttelemalla. Ja minä en yleensäkään pidä hassusta musiikista.