DEFTONES: Deftones

DEFTONES
Deftones
Maverick

Jos yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja yksi ääni puolestaan enemmän kuin tuhat kuvaa, selviää puolessa minuutissa se, että Deftonesin maailmankuva on helvetti. Deftones on pahalle tripille jääneen happoilijan todellisuus, missä vainoharhailija joutuu pakenemaan raivopäänä heiluvien mestaajien lopullista kuoliniskua eri väreissä vellovan limaisan maaperän yrittäessä imaista pakenijan sisäänsä. Onneksi olkoon, Deftones! Olette onnistuneet tekemään yhden vastenmielisimmistä ja raivostuttavimmista sävelteoksista, joka on korviini kantautunut.

Särökitarat rämisevät, heleää kitaraa rämpytellään kuin mustalaisleirillä ikään ja rumpua lyödään kuin saunasolmuilijoiden shamaaniriennoissa. Chino Moreno, eikö sinulle tule kurkku kipeäksi kun joudut huutamaan tuolla tavoin? Ja tämän kaaoksen luontiin on uhrattu 2,5 miljoonaa dollaria. Voi pyhä Sylvi! Afrikassa nähdään nälkää ja todellisuudesta vieraantuneet jenkit laittavat rahaa palamaan kuin eskimot polttopuita. Montakohan parempaa demobändiä tuollakin rahalla saisi tuotettua?

Hyvä Deftones, vetäkää lisää kokkelia nenään ja kertokaa taas meille, kuinka koette vääryyttä joutuessanne lämmittelemään Limp Bizkitiä ja Linkin Parkia sekä kuinka tulette soittamaan Metallican suohon tulevalla kesäkiertueellanne. Kunhan opettelisitte ensin virittämään kitaranne, tekemään edes yhden Metallican klassikon veroisen sävellyksen – tai edes soittamaan.