Kun nimimiehiä pannaan samaan bändiin, voi hyvällä syyllä odottaa huikentelevaista metallia. Devianin Marduk-kytkösten perusteella yhtyeeltä uskaltaa edelleenkin toivoa parannusta, vaikka Ninewinged Serpent -debyytti (2007) ei ollut järin vakuuttava.
Esikoisen puutteet oli helppo antaa anteeksi, mutta eipä oikein lähde nytkään.
Devian on tottakai ankara, napakka ja rujo. Aluksi bändin biiseihin ja asenteeseen ihastuu ainakin pikkuisen. Sävellykset eivät ole loisteliaita, mutta kitaramelodioita tuntuu ruotsalaiseen tapaan vilisevän juuri sopivasti. Lopulta Devianilla on sittenkin kovin vähän tarjottavaa. Niin surulliselta kuin se tuntuukin, Devian tuntuu pysyvän pystyssä lähinnä deathin ja thrashin kliseiden ansiosta, mikä puhuu enemmänkin koko tyylisuunnan kuin Devianin puolesta.
Kun bändi käynnistää Summerdeathin, toivon kipinä syttyy. Hidastempoinen ja koskettimilla tuettu maalailu antaa viitteen siitä, mitä Devian voisi parhaillaan olla. Ehkä seuraavaa levyä kannattaa sittenkin odottaa.