Saksalainen Dew-Scented viettää kuluvana vuonna 20-vuotisjuhliaan. Näinä vuosina yhtye on julkaissut yhdeksän studioalbumia – jotka kaikki alkavat i-kirjaimella – ja heittänyt 11 soittajaa bändistä. Ainoastaan laulaja Leif Jensen on alkuperäinen jäsen ryhmässä.
Vuosien mittaan Dew-Scented on tahtonut jakaa mielipiteitä, sillä vaikka bändin thrashissa on tiettyä imua, ei yhtye ole saanut sitä viedyksi toivotulla tavalla eteenpäin. Icarus tuntuu alkumetreillä toiveikkaalta levyltä. Riffeissä tuntuu olevan jopa melodista otetta ja yhtye tarttuu hanakan tarkkaan biisiensä rytmiikkaan. Kappaleiden voi hyvinkin kuvitella toimivan nimenomaan livenä, sillä sävellyksissä on päänhakkaukseen sopiva tempo ilman suuria suunnanvaihdoksia, jotta fanien niskalihakset eivät pääse revähtelemään.
Levyltä kuunneltuna taisteluväsymys alkaa iskeä varmasti nopeammin kuin oluthanojen kutsu konserttisalissa. Dew-Scented kaipaa selkeästi polveilevampaa materiaalia, jos se aikoo tehdä vaikutuksen kotona kuunneltuna. Icarus on turhankin tasapaksua mättöä ja biisien sisällöllinen anti jää kovin laihaksi. Missä ovat kaivatut tapporiffit? Missä ovat kauan odotetut melodiat?
Yhtye tekee parhaansa saadakseen käsillä olevasta materiaalista edes jotakin kunnollista irti. Niin alkuperäisjäsen kuin Jensen onkin, hänenkin odottaisi monipuolistuvan.