Western Front on rapiat viisitoista vuotta noiserockin ja no waven hämärissä sfääreissä pyörineen Dialin neljäs albumi. Yhtyeen laulajakitaristi Jacqui Ham on tuttu hahmo Ut-yhtyeestä, joka ponnisti kulttimaineeseen muutama vuosikymmen sitten. Hypnoottisesti junnaavan äänimaiseman muut luojat ovat Rob Smith ja Dominic Weeks. Kaikki enemmän tai vähemmän tuttuja 1980-luvun postpunkin arkistoja penkoneille.
Helvetillisen ahdistava ja kylmä ovat adjektiiveja, jotka kuvaavat Western Frontin nelikymmenminuuttista äänimaalailua parhaiten. Teollisen kolkko kolina ja rintaa raastavat kitarariffit yhdistettynä Hamin pohjattoman epätoivoiseen lauluun osuvat yllättävän hyvin kansallisperintönä kulkevaan suomalaiseen mielenmaisemaan. Valoa ei ole tunnelin päässä näkyvissä.
Dialin minimalistinen ilmaisu on oudon kiehtovaa. Se onnistuu pitämään otteessaan kaikesta monotonisuudestaan huolimatta. Ristiriitaiset, eri suuntiin repivät äänivallit luovat hämärän rullaavan grooven. Grooven, joka rullaa paikallaan, mutta rullaa kuitenkin.
Katharttista musiikkia, joka sopii täydellisesti tämän kurjan harmaan vuodenajan keskelle.