DISGRACE: Born Tired

Kuinkahan moni koko uransa marginaalissa toiminut yhtye voi ylpeillä olevansa niin kovassa kunnossa viidentoista toimintavuoden jälkeen kuin Turun pitkäikäisimmäksi garagerock-ryhmäksi osoittautunut Disgrace? Kolmen vuoden takainen Turku-albumi on ajan mittaan vain parantunut ja Born Tired taitaa pistää vielä paremmaksi. Disgrace on ollut aina väärässä paikassa väärään aikaan, kun se on yhdistellyt metallia ja rockia, mutta viimeistään nyt on selvää, että sillä ei ole mitään merkitystä. Disgracea ei tapeta, vaikka se yritettäisiin vaieta kuoliaaksi.

Turku ja sitä edeltänyt If You´re Looking For Trouble olivat hemmetin aggressiivisia kiekkoja. Born Tired on aavistuksen hillitympi veto, vaikka metakkaa löytyy siltäkin kotitarpeiksi. Disgrace lienee ensi kertaa liikkeellä biisilähtöisemmin, mistä hyvästä levylle on siunaantunut runsas nippu meheviä rokkiraapaisuja. Tonite on arveluttavan suora viekoitteluyritys, Wanda Jackson tekee groovisti kunniaa roots-leidille ja Howlissa Jukka Taskinen pääsee väläyttämään räkäistä vibraattoaan. Yhtään bändi ei ole soundiaan siivonnut, vaan tuuttaa säröt maksimissa. Siellä täällä ulisee urku palkeet huutaen hallelujaa. Tempoa on paikoin hieman laskettu, mutta The White Stripesin myötä autotallisoundista innostuneille Born Tired pistää vellit housuun.

Born Tiredille kiitettävä arvosana ja Disgracelle suomalaisen työn palkintoviiri. Se on sitkutellut omaehtoisesti vuosikausia ja soittanut Euroopassa satoja keikkoja ilman, että heille on siitä hyvästä vienti-Emmoja syliin kannettu.