Mikähän järki tässä on ollut? Muun muassa solisti J. Taskisen Black Magic Six -yhtyeen kiireisyyden, kokoon-panomuutosten ja luomisvaikeuksien vuoksi pitkän levytystauon jälkeen Disgrace tekee vähintäänkin yllättävän paluun. Bändi, joka on tehnyt itsestään edustavan vientituotteen ensin omaperäisellä deathmetalilla 1990-luvun alussa ja sittemmin närhen munia vilauttavalla garagerockilla, on ensimmäistä kertaa urallaan tilanteessa, jossa sitä ei välttämättä tarvittaisi. Ihan kuin aika olisi ajanut Disgracen ohi. Hammer & Nails on ensimmäinen yhtyeen levyistä, josta ei välity motiivia sen tekemiseen.
Kuuden vuoden takainen Born Tired oli ilmestyessään täystyrmäys. Vastustamaton sekoitus bändin vertahyytävää räimettä sekoitettuna viehkoihin roots-sävyihin. Hammer & Nailsilla yhtye lupaa, ettei ”henkeä haukata ja balladeja on turha odottaa”. Molemmille olisi ehkä ollut käyttöä, sillä levy runnoo umpimielisesti samalla vaihteella alusta loppuun. Lopputuloksena on yksitotinen ja muodoton puolituntinen.
Olisi kiintoisa kuulla, millaista materiaalia jäi ilmestymättömien äänilevyjen historiaan, kun Disgrace hylkäsi tämän albumin kaksi ensimmäistä studiosessiota. Nyt levylle on jäänyt vain pakonomaista ja tylsää peruspuristusta ilman tarttuvia tai poikkeuksellisen myllertäviä iskusävelmiä.