DON HUONOT: Don Huonot

Jo 11 vuotta ensilevystä. Ja vähän enemmän siitä, kun Don Huonojen ensimmäinen single herätti huomioni ja nostin Pieniä sieviä sieniä muistaakseni Soundin kuukauden singleksi.

Yli vuosikymmenen ikä oli ennen vanhaan veteraaniyhtyeen merkki, mutta nykyisessä tilanteessa Don Huonoja voi pitää korkeintaan keski-ikäisenä yhtyeenä. Don Huonot on erinomainen jatke suomenkielisen rockin perinteelle, Coitus Intin ja Hassisen Koneen jälkeläisiä ties monennessa polvessa.

Monikerroksista musiikkia soittanut Don Huonot nousi viisi vuotta sitten suosionsa huipulle Hyvää yötä ja huomenta -levyn entistä suoraviivaisemmalla kohkauksella, jossa kertosäkeiden tarttuvuus pidettiin kunniassa. Vuoden 1999 Tähti-levyllä otettiin yllättävää takapakkia, kun sinänsä vahvat biisit ja jälleen varsin sofistikoituneet sovitukset eivät riittäneet peittämään studiotyöskentelyn outoa steriiliyttä.

Uusi levy on kahden edeltäjänsä välimaastosta: komeaa ja jälleen myös särmikästä musiikkia, mutta soundipolitiikasta löytyy myös arvostelemista. Sellaiset hienot rockpalat kuin Sydänpuu ja Blondie-yhtyeen Atomicia hupaisasti lainaava Pyhimys kulkevat hyvin, mutta keikoilla ne ovat kulkeneet lavasoundeilla vieläkin paremmin. Pyhimys on levyn tehokkain pala myös sanoituksellisesti. Siinä yhteislaulun aineksia kehitetään tarinasta, jossa vainaja odottelee hänet surmannutta tyttöystävää.

Kalle Ahola on sen verran hyvä suomalaisen rockyhtyeen vokalisti, että kyllä häntä kuuntelisi, vaikka laulusoundi ei ajoittain olisikaan kuin 1920-luvun hajonneesta grammarintorvesta karannut. Synti yleistyi U2:n muinaisen Achtung Babyn jälkeen kaikkialla, ja pikkuhiljaa juuri tämä studiomaneeri alkaa kyllästyttää. Brianenomaisesti vääristetystä laulusoundista kärsii varsinkin kaunis päätösraita Jos huomenna kaikki on toisin. Suorempaa sointimaailmaa tarjoaa esimerkiksi ensimmäinen single Merirosvoradio, jossa Ahola operoi äänialueensa ylärajoilla, ja kuulija joutuu jännittämään hänen puolestaan. Se ei haitanne singlen hittipotentiaalia. Don Huonot on levynä tarpeeksi monipuolinen: Herää! ja Käärmeet ovat suomalaista Red Hot Chili Peppersiä, Musiikkia lehmille on junttimaista paahtoa mukavin lisämaustein ja Keltainen satama sekä Näkymättömään kaupunkiin perinteisen sävykästä Don Huonot -materiaalia.

Kaksoisolento peräti seitsemän vuoden takaa on edelleen Don Huonojen vahvin levykokonaisuus, mutta uutuus osoittaa, että yhtye ei ole lainkaan palanut loppuun. Hyvä levy, ja toiveet vieläkin paremmasta elävät.