DOWN: Over The Under

Arvio julkaistu Soundissa 10/2007.
Kirjoittanut: Ville Sorvali.

Jos käyttää kolmen ensimmäisen levynsä tekemiseen 15 vuotta, on oltava täysin varma siitä, että ei ole julkaisemassa paskaa.

Arvio

DOWN
Over The Under
Roadrunner

Jos käyttää kolmen ensimmäisen levynsä tekemiseen 15 vuotta, on oltava täysin varma siitä, että ei ole julkaisemassa paskaa. Panteran, Corrosion Of Conformityn ja Crowbarin oheen syntynyt Down on onnistunut välttämään sivuprojekteille ominaiset sudenkuopat –  silloinkin, kun se kerran päätti heittäytyä ”spontaaniksi” ja käyttää yhtäaikaisen säveltämisen ja äänittämisen katalyyttina mahdollisimman paljon erimerkkisiä lääkkeitä. NOLA (1995) ja Down II (2002) olivat levyjä, joita ei tarvinnut hävetä edes Panteran rinnalla.

Merkittävin Down II:n ja Over The Underin väliin mahtunut ulkomusiikillinen tekijä oli hurrikaani Katrina, jota Down II:lla ironisesti arvailtiinkin (New Orleans Is A Dying Whore). Sen valossa on mielenkiintoista, että käsillä on Downin levyistä monessa mielessä positiivisin. Yhtyeeltä kuulostavan yhtyeen soitto on rentoa ja vapautunutta, musiikista ja jopa sanoituksista huokuu väliin kummallista hyväntahtoisuutta, ja mikä tärkeintä, Phil Anselmo laulaa taas. Ainoa pitkä miinus tulee kappaleesta Pillamyd, joka alleviivaa sitä, ettei kukaan kuitenkaan oikeasti ollut missään vaiheessa täysin selvinpäin.

Southern rock -juurille rakentuva musiikki on helppo luokitella yksitotiseksi riffittelyksi, josta puuttuvat musiikilliset ja tuotannolliset kerrostumat. Viimeistään päätöskappaleen Nothing In Return (Walk Away) kohdalla lienee siten vain helpointa todeta, että Down on ajautunut juuristaan jo aika kauas.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa