DREAM EVIL: In The Night

Arvio julkaistu Soundissa 2/2010.
Kirjoittanut: Ville Sorvali.

”Älä ota sitä vakavasti”, tokaistiin Olvin mainoksessa aikoinaan. Sama ohjeistus pätee tietyin sovelluksin myös perinteiseen hevimetalliin – varsinkin siihen osaan hevimetallia, jossa ei oikeastaan muusta lauleta kuin hevimetallista itsestään.

Arvio

DREAM EVIL
In The Night
Century Media

”Älä ota sitä vakavasti”, tokaistiin Olvin mainoksessa aikoinaan. Sama ohjeistus pätee tietyin sovelluksin myös perinteiseen hevimetalliin – varsinkin siihen osaan hevimetallia, jossa ei oikeastaan muusta lauleta kuin hevimetallista itsestään. Ideaa pisimmälle venyttänyt yhtye, eli Manowar, ei ehkä koskaan ole Olvin vinkistä liiemmin välittänyt, mutta manttelinperijä Dream Evilillä sekin osa-alue tuntuisi olevan hallussa.

Ruotsalaisen Dream Evilin kyky koostaa kaikkein pahimmista hevikliseistä paitsi toimiva, myös itsensä näköinen lopputulos saavutti eräänlaisen lakipisteen jo kuuden vuoden takaisella The Book Of Heavy Metalilla. Jos sitä seurannut United (2006) jäikin hieman polkemaan niille sijoilleen, In The Nightilla yhtye ampuu taas sopivasti kaikesta mahdollisesta yli. Mitä muuta voi päätellä The Scorpionsin imelyyttä hipovasta slovarista nimeltä The Ballad, jossa lauletaan muiden nokkeluuksien lomassa “sometimes we get tired of being metal stars”?

In The Nightin viihdearvo perustuu tietysti ensi kädessä hyvällä huumorilla toteutettuun pullisteluun, mutta myös muutamaan musiikilliseen täysosumaan. The Balladin ohella erityismaininnan ansaitsee Bang Your Head, jonka Rob Halford -imitaatio ikäänkuin vielä varmistelee Niklas Isfeldtin asemia yhtenä tämän aikakauden kovimmista kiekujista.

Lisää luettavaa