Dream Evil hukkasi itsensä – Ruotsalaismetallistit tyytyvät tonkimaan kliseeämpäriä

Dream Evil
Six
Century Media

Loistokkaan In The Night -albumin (2010) jälkeen Dream Evil ikään kuin unohtui tekijöiltään. Nyt yhtye on kuitenkin taas ajankohtainen, ja mikäpä olisi parempi tapa alleviivata tätä paluuta kuin nimetä uuden levyn avauskappale Dream Eviliksi. Ruotsalaisten kunnianosoitus hevimetallille on kulkenut pitkän matkan yhtyeen itsensä nimeämisestä ja muodostaa nyt täyden ympyrän.

Kantavat ideat vain ovat jääneet jonnekin matkan varrelle. Dream Evil kyllä lupailee mitä The Book Of Heavy Metal (2004) aikanaan, ja seuraavana soiva Antidotekin jaksaa kantaa, mutta sitten lässähtää ja pahasti. Lopuista kymmenestä biisistä yksikään ei vakuuta enää täysillä. Ei ainakaan niin täysillä kuin pitäisi.

Aiemmin Dream Evilin sävellykset ja sanoitukset ovat keskinkertaisimmillaankin olleet sekä hyviä että hauskoja. Nyt sanoitusten kliseeämpäristä näkyy jo pohja, ja sävellyksistäkin alkaa huumori rapista. Seitsemässä vuodessa Dream Evilista tulikin tavallinen, epämielenkiintoinen hevibändi. Yksin Niklas Isfeldtin mestaruussarjatason laulusuoritteet eivät Sixistä itseään suurempaa albumia enää tee.