DYECREST: The Way Of Pain

DYECREST
The Way Of Pain
Noise

Dyecrest on juuri se mikkeliläisyhtye, joka keväällä voitti Noise-levy-yhtiön järjestämässä Young Metal Gods -kilpailussa levytyssopimuksen. Bändin piti kuitenkin muokata nimeään, kun Amerikasta löytyi lähes samalla nimellä toimiva yhtye, joka vaati nimenmuutosta.

Mutta ei nimi bändiä pahenna. Mikkelin pojat osoittivat jo kilpailuun lähettämällään demolla, että kyseessä on kovan luokan tekijä. Ja bändi lunasti hienosti lupaukset Saksassa järjestetyssä loppukilpailussa, jossa viisi mukaan päässyttä esiintyivät livenä. Dyecrest paiski lujasti töitä oman parikymmenminuuttisensa, eikä muista bändeistä livetilanteessa ollut antamaan vastusta.

Dyecrestin demokappaleet olivat oivallisia näyttöjä voimametallin väkevyydestä, ja debyytillä tehty tuotantotyö on vain tiivistänyt bändin ilmaisua. Löysät on karsittu pois ja yhtye pystyy lataa sen verran vaikuttavia tunnelmia, että moisia harvemmin kuulee ensimmäistä levyään julkaisevalta yhtyeeltä.

Lienee sanomattakin selvää, että Dyecrestillä on vaikutteensa, ja ne myös kuuluvat. Mutta se ei haittaa, koska yhtye pystyy ilmeikkyydellään häivyttämään tututkin viitteet taustalle. Itse asiassa yhtyeen kappaleissa ja bändin esiintymisessä on sellaista voimaa ja ylpeyttä kuin yhtye olisi itse keksinyt voimametallin kaikkine proge-viittauksineen, ja luonnollisesti kappaleiden ylväydessä on asennetta, jonka ansiosta yhtye pystyy pyyhkimään pöytiä monillakin aikalaisillaan.

Dyecrest ratsastaa kappaleissaan paljolti herkullisilla nyansseilla. Esimerkiksi All In Vainin taustalaulut hiipivät pitkin selkäpiitä. Kitarasooloista puolestaan löytää runsaalla kädellä ammennettuja herkkuja, joiden sulavalinjainen melodisuus yhdistyy tyylikkäästi korkeaan tekniseen osaamiseen.

Tietenkään The Way Of Pain ei ole täysin yhtenäinen kokonaisuus, mutta silti jokainen levyn kappale on uljasta metallia. Tämän levyn lauluja kuunnellessa on turha kysyä, mikä mahtaakaan olla se heikoin lenkki. Sellaista kun ei yksinkertaisesti ole.