Kuten nimi ja sen perässä oleva järjestysnumero kertovat, on Earthin uusin jatkoa yhtyeen viime vuonna julkaistulle kantridoomfolkdrone-teokselle. Nimen lupaus pitää, ja narkoottisen hitaasti eteenpäin luikertelevat, kauniin synkeät kitara- ja selloteemat ovat äänikuvaltaan ja tunnelmaltaan veistetty samoista luista kuin edellisetkin viisi biisiä. Musiikki kuulostaa edelleen soundtrackilta helvetin pitkään ja aavemaiseen westerniin, jota Tarkovski ei koskaan tehnyt. Kuollut aasi mätänee tyhjällä preerialla ja korppikotkat käyvät keskenään filosofista väittelyä raadonsyönnin eettisistä ja esteettisistä ulottuvuuksista.
Jos on pitänyt Earthin musiikista vuoden 2005 Hex, Or Printing In The Infernal Method -levystä lähtien, pitää varmasti Angels/Demons -kakkosesta. Doom tarkoittaa nykyisen Earthin yhteydessä jonkinlaista lohdullisen surullista hautajaistunnelmaa, ei murskaavia kitaravalleja tai raskaasti laahustavaa rumpumättöä. Lähempänä on alkuperäisten bluespappojen Blind Willie Johnsonin tai Skip Jamesin kitarismin tumma hehku.
Angels Of Darkness, Demons Of Light -levykaksikon kuunteleminen putkeen on erittäin rauhoittava parituntinen. Suositellaan etenkin kaikille kiireisille hätähousuille.