EGOTRIPPI: Helsinki-Hollola

EGOTRIPPI
Helsinki-Hollola
Zen Garden

Zen Café teki taiteellisen ja kaupallisen läpimurtonsa kolmannella albumillaan. Egotrippi saavuttaa saman neljännellä pitkäsoitollaan. Helsinki-Hollola teki komean nousun myyntilistoille ja sisällöllisesti levy on ylivoimaisesti paras ja myös ensimmäinen täysipainoinen Egotrippi-albumi.
Toissa syksyiseen Alter egoon nähden Helsinki-Hollola kääntää hitaiden ja vauhdikkaiden biisien suhteen päälaelleen ja linjavalinta on myös ehdottoman onnistunut. Valtaosa levyn kappaleista on soitannollisesti ja Lemonatorin Lasse Kurjen tuotannon osalta tiiviitä ja iskeviä rock- ja popbiisejä. Sävellykset ovat parempia kuin kolmella edellisellä albumilla ja Egotripin soitossa on ensimmäistä kertaa todella kouriin tuntuvaa atakkia.
Egotripin lähes uudelleensyntymiseltä vaikuttava sapekkuus ei rajoitu yksinomaan soittoon, vaan tylyyttä löytyy myös biisien lyriikoista. Jonkinasteisesta ihmissuhteiden viallisuudesta kertova Sinä on säälimätöntä luonnemurhaa ja kylmää kyytiä on luvassa jatkossakin. Lievästi donhuonoinen Umpikujassa rullaa hieman pehmeämmin, mutta jo Koivuniemen herra kiitää huikealla imulla ja erottuu Helsinki- Hollolan ja Egotripin koko tähänastisen uran instanteimmaksi hitiksi. Tällaisena iltana välähtää ennen laulun sisääntuloa kuin Pretenders ja Täytyy mennä on jälleen yksi hittibiisi. Asunto 35 tuo sinänsä käsittämättömästi mieleen yhden suurimmista "rakkauslauluista", Joy Divisionin Love Will Tear Us Apartin.