EGOTRIPPI: Vuosi nolla

EGOTRIPPI
Vuosi nolla
Warner

Egotripin edellinen uutta musiikkia sisältävä studioalbumi Maailmanloppua odotellessa ilmestyi seitsemän vuotta sitten lokakuussa 2008. Se on pitkä julkaisuväli kotimaiselle rockyhtyeelle ja kertoo samalla karua kieltään siitä, minkälaisten synnytystuskien takana uusi levy on ollut.

Ainakin yhtye itse on vahvoissa comeback-tunnelmissa: sekä albumin nimi että tammikuussa julkaistu Uusi aamu -single vihjaavat vahvasti, että kysymyksessä on uudestisyntyneen ja itsensä uudelleen löytäneen orkesterin paluulevy.

Mikä sitten kuluneiden vuosien varrella on muuttunut? Eipä juuri mikään.

Egotripin uutukainen rakentuu aivan samoista rakennuspalikoista kuin yhtyeen kolme edellistäkin levyä: mukana on sekä Nämä ajat eivät ole meitä varten -kappaleen mieleen tuovia harmittoman reippaita poplauluja (Uusi aamuAinoa mikä jää), Matkustajan kaltaisia sydänalaa raastavia kaunokkeja (PikkuinenKuka vain käyPäätös) ja muutama power pop -menneisyydestä muistuttava biisi (HehkulamppuToinen muistutus).

Poissaolollaan loistavat oikeastaan vain Polkupyörälaulun kaltaiset tyylikokeilut. Fokus on läpi levyn tiukasti perinteisessä bändisoitossa.

Onko tuttu ja turvallinen kappalerepertuaari sitten harmin paikka? Eipä oikeastaan, sillä Egotrippi tekee yhä sen minkä tekee paremmin kuin yksikään toinen kotimainen yhtye.

Knipi Stierncreutz ja Mikki Kauste hallitsevat yhä suvereenisti ajattomien ja pakottomien poplaulujen kirjoittamisen jalon taidon. Kun myös Egotrippi on pitänyt pirtansa maan miellyttävimpänä taustayhtyeenä, on lopputuloksena kuulaasti soivaa, kauniin heleää harmoniapopia, johon huomaa ihastuvansa päätä pahkaa jo muutaman kuuntelukerran jälkeen.

Erityiskiitos täytyy antaa yhtyeelle sen maltista jättää paisuttelematta biisimateriaaliaan turvoksiin loputtomilla kertosäkeillä tai ylimääräisillä väliosilla. Nyt yksitoista kappaletta sisältävä kokonaisuus pysyy selvästi alle 40 minuutissa − jättäen olon sopivan nälkäiseksi.