ELBOW: Cast Of Thousands

Pari vuotta sitten hienon Asleep In The Back -debyytin julkaissut Elbow oli uutta levyä tehdessään erikoisessa tilanteessa. Ensimmäinen albumi oli kokoelma lauluja yhtyeen kymmenisen vuoden mittaiseksi venähtäneen uran varrelta. Islandin ja EMIn sekoilujen takia Elbow sai materiaalinsa ulos vasta, kun V2-levymerkki astui kehiin mukaan. Toisin kuin The Stone Roses, joka saatuaan kasan osaksi vuosia vanhoja kappaleita julkaistuksi ensilevyllään hyytyi ikuisuudelta tuntuvaksi ajaksi levytysstudioon, Elbow selviytyi urakasta kahdessa vuodessa.

Cast Of Thousands on edeltäjäänsä huomattavasti valoisampi levy, vaikka sävellysten ja sanoitusten tuttu melankolia onkin yhä tallella. Vahvuutena on jälleen saumaton yhtenäisyys, ryhmä todellakin kuulostaa yhtyeeltä ja Ben Hillierin tuotanto on rikasta mutta ei levällään. Ja lopullinen liima on tietenkin Guy Garveyn laulu. Harvoin kenenkään suusta tuleva ääni ja kasvot kuuluvat niin toisilleen. Lyhyt lause levyltä alleviivaa tämän hienosti: "'I´m tired' I said/ 'you always look tired' she said".

Ribcage aloittaa levyn tyylikkäästi tavoittelemalla Spiritualizedin ja Polyphonic Spreen muodikkaaksi tekemiä gospelsävyjä: "I wanted to explode/To pull my ribs apart/And let the sun inside". Haikeat melodiat tuovat läpi koko albumin mieleen Dovesin, eikä olekaan yllätys että kyseisen yhtyeen jäsenet vierailevat levyllä. Klassiset Talk Talk – ja The Blue Nile -sävyt lymyilevät myös kappaleiden taustalla.

Switching Off on kaunis hetki vangittuna melkein pelkästään vain tamburiinin ja urun voimalla: "And the curtains sigh/ In time with you". Kepeästi kulkeva Buttons And Zips on Hillierin tuotannon taidonnäyte ja sinfoniamaisiin mittoihin kasvava Grace Under Pressure osoittaa, miten paljon loistava rumpuraita voi kappaleelle antaa.

Aivan virheettömään suoritukseen ei Elbow pysty. Keikkailevan yhtyeen romantisoidut on the road -tilitykset rakkaiden ihmisten kaipaamisineen harvoin toimivat universaalista, eikä tässä täysin onnistu kyseisestä Fugitive Motelkaan.

Vaan pientä on moitteen sija. Tämä levy on uneliaan kaunis. "Getting out of bed is agony". Juuri niin.