ELBOW: Build A Rocket Boys!

ELBOW
Build A Rocket Boys!
Fiction

Unohtumattoman Laulava salapoliisi -sarjan mukaan ”elbow” on englannin kielen kaunein sana. Kaunista on myös Elbow-yhtyeen musiikki, mutta nimi­valinta ei paljasta siitä juuri mitään. Elbow on saanut itse rakentaa merkityksen nimelleen. Kymmenen vuoden aikana yhtye on vaivihkaa kasvanut 2000-luvun parhaaksi brittibändiksi.

Build A Rocket Boys! -levyn nimi viittaa kadunkulmissa vetelehtiviin huppupäihin, joita vanhemmat halveksivat, mutta joista saattaa tulla mitä tahansa. Se on verkalleen etenevän yhtyeen viides albumi. Edellinen oli kolme vuotta sitten ilmestynyt The Seldom Seen Kid, jolla viimein kaikki loksahti kohdalleen ja yhtye nousi lopullisesti vaikutteidensa yläpuolelle. Samalla Elbow nousi levymyyntisarjaan, johon kuuluvien yhtyeiden ei tarvitse alati miettiä rahaa.
Mykistävän hieno The Seldom Seen Kid -levy on myynyt Britanniassa tuplaplatinaa ja sen kappaleita on kuultu monissa tv-sarjoissa ja mainoksissa.

Kun Elbow jatkuvien vaikeuksien jälkeen julkaisi Asleep In The Back -debyyttinsä (2001), olivat sen jäsenet kohti kolmeakymmentä käyviä aikamiehiä. Heidän vaikutteensakaan eivät olleet erityisen muodikkaita. Laulaja Guy Garvey kertoi usein pitävänsä 1970-luvun alun progesta, erityisesti Genesiksestä, King Crimsonista ja Yesistä. Niiden ohella Elbow’n ainutlaatuiseen elektroakustiseen äänimaisemaan ovat vaikuttaneet vahvasti esimerkiksi 1990-luvun klubimusiikki, Kraftwerk, Talk Talk ja Robert Wyatt.

Koko levytysuransa samassa kokoonpanossa operoinut Elbow koostuu viidestä keski-ikäisestä miehestä, jotka pitävät jalkapallosta ja pubissa istumisesta, ja myös näyttävät siltä. Yksin he ovat kuin keitä tahansa perheenisiä – Guy Garvey on ainoa, jolla ei ole lapsia – mutta yhdessä he tekevät suorastaan taivaallista musiikkia.

Viime kesänä Guy Garvey muutti Manchesterista takaisin nuoruutensa maisemiin, pienemmän Buryn kaupungin laitamille. Sen myötä uudelle albumille syntyneet sanoitukset ovat usein avoimen nostalgisia. The Night Will Always Win kertoo edelliselle levylle nimen antaneesta ystävästä, joka kuoli viisi vuotta sitten. Jesus Is A Rochdale Girl muistelee aikaa, jolloin Garveylla ei ollut mitään muuta kuin 45 cd:tä ja ihana tyttöystävä. Ja niin edelleen.

Uskomattoman hienosti laulava Guy Garvey on myös uskomattoman hieno tekstittäjä – hauska, häpeämätön ja oivaltava. Hän ei edes yritä luoda ympärilleen minkäänlaista myyttistä maailmaa, vaan kertoo juuri siitä ympäristöstä, missä itse elää ja on elänyt. Ja kun hänen kaltaisensa köriläs laulaa rakastavansa ystäviään, saattaa se rohkaista kuulijoitakin avautumaan. Juuri sillä tavalla lauluista tulee tärkeitä, sellaisia jotka kulkevat mukana läpi elämän.

Unohtumattomia hetkiä Build A Rocket Boys! -albumi tarjoaa  toki muuallakin kuin teksteissä.  Oman studion rauhassa rakennettu albumi paljastaa luonteensa hiljalleen, mutta niinhän se on aina ollut Elbow’n albumien kanssa.  On ilahduttava huomata, että yhtye ei ole menestyslevyn jälkeen lähtenyt tekemään musiikkia suuret areenat mielessään, vaan useat kappaleet ovat jopa poikkeuksellisen vetäytyviä, miltei ambientia, mutta silti rikkaita.

Levyn avaava The Birds on yhtyeen uran hienoin proge-eepos. Kolmen minuutin ja puolen minuutin kohdalla tuleva äkkikäännös on silkkaa neroutta
ja lopun juhlava vyörytys kuin parhaasta messusta. Pirstaleinen With Love -hymni sopisi saumatta jollekin Peter Gabrielin neljästä ensimmäisestä sooloalbu­mista. Neat Little Rows -singlen rämisevä kitarasoundi ilahduttaa kerta toisensa jälkeen ja Dear Friends -päätöksen lämpö sulattaa sydämen: ”You are the stars/I navigate home by.”

Viimeistään nyt englantilaisten on aika julistaa Elbow kansallisaarteeksi. Näin inhimillistä mutta suurta musiikkia saa harvoin kuultavakseen.