Elvis Costello on sille päälle sattuessaan nopealiikkeinen kuin Dave Lindholm. Viime vuosina monen kirjaviin klassis- ja jazzsävytteisiin projekteihin keskittyneen miehen Allen Toussaintin kanssa tekemää The River In Reverse -albumia (2006) seuraa kuin tyhjästä ronskiotteinen rocklevy, jolla Costellon taiteellinen spontaanius toimii komein tuloksin.
Pikanuudelin keksijältä ja hänen mukaansa nimetyltä ravintolaketjulta nimensä napannut Momofuku on nykypäivän levyntekoprosesseja ajatellen todellista pikaruokaa.Alkuvuodesta vain runsaan viikon aikana taltioidulla levyllä Elvis Costello jatkaa The Imposters -yhtyeensä kanssa uransa ensimmäisten albumien suoraviivaisilla jäljillä.
Tätä ennen When I Was Cruelilla (2002) ja The Delivery Manillä (2004) kuultu The Imposters on basistia lukuun ottamatta sama peruskokoonpano, jolla Elvis Costello teki klassikkolevynsä This Year’s Modelin (1978) ja Armed Forcesin (1979). Näiden tunnelmiin Momofukun liittää muun muassa Steve Nieven Vox Continental -urkujen naiivi sointi.
Vaikka Momofukulla riittääkin avustajia Rilo Kiley -laulajatar Jenny Lewisista Los Lobos -kitaristi David Hidalgoon, niin Elvis Costello -asteikolla albumi on silkkaa garagerockia. Biisien kirjoittamisen osalta Costellon omavaraisuutta rikkovat ainoastaan Song With Rose ja Pardon Me, Madam, My Name Is Eve, joiden tekstit ovat syntyneet yhteistyössä Rosanne Cashin ja Loretta Lynnin kanssa.