Maanisesti kollaboroiva Elvis Costello on tällä kertaa värvännyt kumppanikseen The Rootsin. Yhteistä artisteille on tarve referoida mennyttä ja muokata sitä enemmän itsensä näköiseksi. Sekä Elvis että ?uestlove ovat tunnettuja ensyklopedisista tiedoistaan musiikin saralla.
Tällä kertaa molemmat osapuolet luultavasti ajattelevat matkaavansa 1960- ja 1970-lukujen vaihteeseen, mutta reissu tyssää 1990-luvulle. Se ei ole välttämättä lainkaan huono asia, sillä mieleen tulee kulttibändi Soul Coughing debyytti Ruby Vroom. Wise Up Ghost ei tosin ole yhtä hyvä.
Mutta missä on Black Thought? Vaikka räppärien ja laulajien yhteistyössä on huomattavan usein taipumusta päälle liimatun makuun, sitä olisi kannattanut tässä tapauksessa kokeilla. Esimerkiksi Come The Meantimesin kireä groove olisi voinut toimia hienosti. Muutenkin levyä olisi voitu hilata hiukan enemmän The Rootsin puolelle aitaa, koska unettavimmat kohdat tulevat niinä hetkinä kun levy kuulostaa eniten Elvis Costellolta, kuten Tripwire-balladin loputtomassa laahauksessa.
Objektiivisesti tarkasteltuna tällä yhteistyöllä oli huima potentiaali, vaikken subjektiivisesti Elvis Costellosta pidäkään, mutta ei tämä 56 minuuttia kanna.