Jos muistan oikein, Entwinen ensimmäinen levy teilattiin suomalaisessa musiikkimediassa lähes poikkeuksetta avuttomana HIM-kopiona. Seitsemän vuotta myöhemmin yhtyeen tylylle kohtelulle ei voi kuin hymyillä. Viidennellä levyllään Entwine on jo yhtä kaukana lähtökohdistaan kuin HIM omistaan. Tällä välin siitä on muodostunut, Charonin ohella, yksi harvoista tyylisuuntansa edustajista, joita jaksaa kuunnella muuten kuin vähän ärsyttävänä taustamusiikkina.
Fatal Design esittelee Entwinen musiikin osittain uudessa valossa. Vaikka levyllä viljellään kosolti genren kliseitäkin, junnaava kertosäerock ja tunnelmointi tunnelmoinnin vuoksi ovat tehneet tilaa myös selvästi aiempaa vaativammille musiikillisille ratkaisuille. Kiehtovana lisäelementtinä ovat toistuvat vinoumat grungen suuntaan, jotka laulaja Mika Tauriainen täydentää rennolla ja itsevarmalla suorituksellaan. Vaikka kuolleitakin hetkiä on, vaihteleva kappalemateriaali takaa mielenkiinnon säilymisen katkeamattomana aina hyiseen loppuhuipennukseen asti.
On mahdollista, että Fatal Designilla Entwine on lopullisesti löytänyt itsensä. On myös mahdollista, että se on vasta nyt aloittanut etsimisen.
