ENTWINE: Painstained

Arvio julkaistu Soundissa 1/2009.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.

Kun Entwinea sen alkutaipaleella verrattiin HIMiin ja edellisellä levyllä sen julistettiin kulkeneen alkupisteestään sinne kuuluisalle pippurille saakka, iskee flashback. Kakkosraita Stripe muistuttaa kummallisesti HIMin ensimmäisen levyn fiilistä sekä soundimaailmaa. Annetaan kuitenkin levyn soida loppuun ennen kuin tehdään lopullinen tuomio.

Arvio

ENTWINE
Painstained
Spinefarm

Kun Entwinea sen alkutaipaleella verrattiin HIMiin ja edellisellä levyllä sen julistettiin kulkeneen alkupisteestään sinne kuuluisalle pippurille saakka, iskee flashback. Kakkosraita Stripe muistuttaa kummallisesti HIMin ensimmäisen levyn fiilistä sekä soundimaailmaa. Annetaan kuitenkin levyn soida loppuun ennen kuin tehdään lopullinen tuomio.

Entwine todistaa taas kerran, että ei ole hyvän biisin voittanutta. Selkeät melodiat saavat tarttumaan koukkuun melkein perukkeineen päivineen. Silti se koko viehe aina välillä vaikuttaa perin tutulta jostakin kaukaa menneisyydestä. Entwine vie jälleen musiikkiaan johdonmukaisesti eteenpäin, mutta amerikkalaisvaikutteet eivät istu saumattomasti pohjoisen poikien goottirockiin, vaan pikemminkin rapauttavat lopputuloksesta syntyvää kokonaisvaikutelmaa.

Painstained on tavallista epätasaisempi levy yleensä jänteviä kokonaisuuksia luoneelta yhtyeeltä. Lisäksi se on hämmästyttävän kevyttä rokkailua, joka paikoittain jättää välinpitämättömäksi. Myönnettävä silti on, että Entwine bändinä on kehittynyt ammattitaitoiseksi, jopa liian ammattitaitoiseksi, joka kuuluu lähinnä hienoisena kliinisyytenä.

Lisää luettavaa