ENTWINE: DiEversity

Kotimaisen gootti- ja tunnelmametallin kermaan jo parilla edellisellä levyllään pyrkinyt Entwine on levy levyltä hilannut itseään lähemmäs huippua. Bändi on hionut särmiään ja reivannut kurssiaan tasaiseen tahtiin, eikä kehitys ole ehtynyt vieläkään. Entwinen edistyminen on ollut sen verran määrätietoista, että bändin voisi kuvitella ottaneen edistysaskeleensa vakaiden pohdintojen jälkeen. Yhtyeen diskografian tunteville sen kehitys näyttäytyy kuitenkin luonnollisena evoluutiona.

Entwineä ei ehkä voi pitää erityisen raskaana saati metallisena yhtyeenä, mutta mainitut termit näyttäytyvät yhtyeen kappaleiden tunnelmassa. Ensivaikutelmaa Entwinesta voi karrikoidusti kutsua jopa popiksi, mutta kyllä ne Entwinen vampyyrit paljastavat kulmahampaitaan aina sopivan soinnun jälkeen. Entwinen musiikista huokuu goottiromantiikalle ominainen dekadenssi, johon sekoittuu ripaus urbaania kauhufiilistelyä.

Yleensä bändit tapaavat pistää levyn alkupäähän parhaimmat rallinsa ja loppu onkin sitten alamäkeä. DiEversityn kohdalla on toisin. Alku osoittautuu vasta tunnelman kehittelyksi, kunnes bändi pääsee puhkeamaan kukkaansa jossakin Refill My Soulin tietämillä. Siitä lähtien bändi latelee pöytään pelkkää hittimateriaalia. Ja lopuksi yhtye tarjoilee vielä oivaltavan lopun, kun Lost Withinin outro jää soimaan useiksi minuuteiksi kuin hypnoosikasetin herättelyjakso.