ENTWINE: Gone

Arvio julkaistu Soundissa 01/2001.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Entwinen musiikki on muuttunut toiselle levylle tultaessa radikaalisti. Bändiä hilataan Gonella Suomi-metallin surevan valtavirran sekaan ja yleisilme on paljon gootimpi kuin The Treasures Within Heartsilla.

Arvio

ENTWINE
Gone
Spikefarm

Entwinen musiikki on muuttunut toiselle levylle tultaessa radikaalisti. Bändiä hilataan Gonella Suomi-metallin surevan valtavirran sekaan ja yleisilme on paljon gootimpi kuin The Treasures Within Heartsilla. Gone merkitsee huomattavaa parannusta tuosta doomailevammasta debyytistä, joka huojuvine tyyleineen on nyt kuin hyvä demo Gonen rinnalla. Kypsymisestä voi taitojen kehittymisen lisäksi kiittää uutta laulajaa Mika Tauriaista, joka on pystyvämpi mies kuin Treasuresilla laulanut P. Willman.
HIMin, To/Die/Forin, Charonin ja osittain Sentencedinkin mukaan Entwine pääsee haikeilla melodianvienneillä ja välillä, kuten esimerkiksi avausbiisi Losing The Groundissa, vastustamattomaksi nousevan tuskaisen kaipuunsa ansiosta. Hyvää alkua vesitetään oikein kunnolla, kun Entwine survaisee HIM-vaihteen silmään ja peesailee mitään häpeilemättä. Closer (My Love) omii HIMin rytmit, Ville Valon huokuvan laulun ja melodiaakin eikä tyylillistä imurointia voi millään kieltää. Closer on todella kiusallinen esitys, kuten Gracekin. Vaikea arvailla, mitä tällä kohtaa on ajateltu, mutta Entwinen on täytynyt olla selvillä, että jokainen suomalainen kuulija huomaa yhtäläisyydet.
Tämän vuoksi on syytä olettaa, että Entwine ei löydä vielä Gonellakaan täysin oikeaa muotoaan. Ensimmäisen levyn hapuilut on karistettu, mutta nyt tukeudutaan liikaa valtakunnassa vallitseviin musiikillisiin olosuhteisiin. Toivottavasti kolmannella levyllä kuullaan, että Entwinen ilmiselvä potentiaali jalostuu kohti omaa linjaa. Se on kuitenkin jo nyt varmaa, että muutamat ensimmäisen levyn laulut saavat tällä kokoonpanolla paljon tyylikkäämmän kohtelun. 

Lisää luettavaa