Levyn kannessa Eva & Manu istuvat katukivetyksellä ja näyttävät odottavan kyytiä. Mukana on kaksi reppua, nahkatakin alta pilkottaa kitarakotelo. Suomalais-ranskalaisen pariskuntayhtyeen tarina alkoi maailmalla, jonne se tähyää myös kappaleissaan.
Keväisellä livekeikalla duon folktyylisestä musiikista välittyi vahva katusoiton fiilis. Ensilevyllä tyyli noudattaa pitkälti tätä lähtökohtaa, mutta monissa kappaleissa taustalla soittaa yhtye, joka paisuttelee väillä kuulostaen jopa rockilta. Pääosassa ovat kuitenkin Evan ja Manun ilmaisuvoimaiset, hienosti yhdessä soivat lauluäänet.
Debyytin kappaleet pohjautuvat enimmäkseen pentatoniseen melodiikkaan, jonka myötä musiikissa on folkin ohella bluesahtava vire. Usein se tuo mieleen Jose Gonzalesin. Selkeästi artikuloiduissa teksteissä matkustetaan, etsitään itseä ja etsitään toista. Välillä pariskunta tuntuu laulavan rakkauslauluja toisilleen. Teksteistä aistii paremminkin pyrkimyksen universaaleihin aiheisiin ja kokemuksiin kuin omakohtaisuuteen.
Warnerin toimistossa on epäilemättä haluttu isoa soundia radiosoiton toivossa. Sointi ja sovitukset ovat avaria ja toimivia, mutta tuntuvat välillä turhankin kesyiltä ja miellyttämishakuisilta ollakseen rock- tai hipsteriuskottavia.
Debyytin perusteella Evasta ja Manusta aistii vahvan potentiaalin. Seuraavaksi on aika etsiä oman ilmaisun ja tyylin rajoja.
Soundi kilautti juuri Ranskasta Suomeen kotiutuneelle Eeva Louhivuorelle kysyäkseen kuulumiset.
Monia kiinnostaa varmasti se, että olette pariskunta. Kuinka pian teille selvisi, että voitte tehdä musiikkia yhdessä?
– Opiskelimme Manun kanssa samaan aikaan Bostonissa Berklee College Of Musicissa. Tapasimme siellä ja soittelimme aluksi yhdessä joitain covereita. Silloin kummallakin oli vielä omia musiikillisia proggiksia.
– Kun palasimme Eurooppaan, lähdimme matkailuautolla kiertämään Ranskaa ja Italiaa. Lauluja alkoi vain syntyä. Se oli harvoja viihdykkeitä matkustamisen ja työnteon ohessa.
Debyyttilevyänne on markkinoitu matkatarinallanne. Miten matkalla oleminen vaikutti lauluihin?
– Muutimme Euroopassa ensin Lontooseen. Nopeasti alkoi tuntua siltä, että on vaikea kirjoittaa pienessä kämpässä ja siitä elämästä mitä siellä näki.
– Kumpikin meistä on matkustellut paljon. Pidämme siitä, ja siitä on helppo kirjoittaa lauluja. Halusimme tehdä kappaleita aidoista kokemuksista. Pidimme matkalla Travel In Music -blogia, josta tuli yllättävän suosittu. Julkaisimme blogissamme joka viikko uuden laulun. Matkalla olimme koko ajan kahdestaan, ikään kuin yhdessä yksi henkilö. Oli luontevaa kirjoittaa kappaleita me-muodossa.
Mikä on mielestäsi paras matkakirja?
– Olen lukenut paljon Paolo Coelhoa. Hänen kirjansa Zahir kertoo hänen omasta pyhiinvaelluksestaan. Se oli tosi inspiroiva kirja. Siitä tulee olo, että on pakko lähteä matkalle.
Miten musiikillinen tyylinne muodostui?
– Oikeastaan tyylimme syntyi itsestään. Siinä yhdistyvät kummankin musiikillinen historia ja musiikilliset mieltymykset. Itselläni on popjazz-tausta, ja Manu on puolestaan soittanut progerockia ja muuta sen tyylistä musiikkia. Itse olen kuunnellut paljon esimerkiksi Joni Mitchellia. Yhdessä olemme kuunnelleet paljon Stingiä ja Jose Gonzalesia.
Olen nähnyt yhden duo-keikkanne. Siihen nähden levy on yllättävänkin bändimäinen. Onko Eva & Manu nyt koko yhtye vai kuinka aiotte tehdä musiikkia tulevaisuudessa?
– Kyllä me olemme jatkossakin enemmän duo kuin yhtye. Olemme kuitenkin pariskunta ja meillä on tämä tarina.
– Bändi auttoi levyllä sovituksissa ja toi kappaleisiin lisää dynamiikkaa. Tällä hetkellä bändin kanssa esiintyminen ja soittaminen tuntuu myös mielenkiintoisemmalta ja mukavammalta. Eiköhän se ole myös kuulijoille monipuolisempaa.
Teksti: SAMI NISSINEN
