Movetronin, Aikakoneen ja YUP:n seuraksi erilaisten puiden alla tunnelmoivien yhtyeiden joukkoon liittyy toisella albumillaan chicagolainen Fall Out Boy. Yllätysmenestykseen yltäneestä esikoisalbumista Take This To Your Gravesta ei näillä leveysasteilla ole ollut edes tietoa, mutta onneksi From Under The Cork Tree sentään saatiin hollille.
Ensi-istumalta Fall Out Boy on juuri sitä samaa lättänäksi litistettyä uuspunk-soundia, jolle oikeudenmukaisessa maailmassa raja olisi tullut vastaan siinä vaiheessa, kun MTV määritteli punkiksi kaikki tatuoidut polvihousurokkarit. Mutta jo Of All The Gin Joints In All The Worldista lähtien alkaa kyynisyys sulaa, kun Fall Out Boyn nörtit hoilaavat kirkkain silmin sukkeluuksiaan. Dance, Dancen rytmi-iloittelusta piirtyy kuva musiikistaan vilpittömästi innostuneista hömelöistä. Enintä nokkeluutta olisi ollut vara karsiakin, sillä itsetarkoitukselliset biisinnimet menevät jo näsäviisauden puolelle.
Fall Out Boy on positiivisessa mielessä harmitonta käyttömusiikkia, jonka säveltämisen parissa vietetty aika kuuluu biisien kekseliäisyydessä, mutta myös itseään säästämättömässä sentimentaalisuudessa.
