Fall Out Boy nauttii Yhdysvalloissa merkittävää suosiota, mutta vanhan mantereen puolella laajempi menestys on vielä antanut odottaa itseään. Perimmäistä syytä tähän ei ole vaikea hakea, sillä Fall Out Boyn kevyt ja siloilteltu soundi on eurooppalaiseen rockmakuun aivan liian heppoinen ja amerikkalaiselta haiskahtava. Bändin harmiton dieettipunk saanee kyllä oman osansa nykypäivän ohjelmavirrasta, mutta kovin vaikea tähän on kenenkään kuvitella suhtautuvansa sen intohimoisemmin.
Folie à Deux -levyn lähestymistavaksi Fall Out Boy on valinnut ”suuri on kaunista” -linjan. Eeppisiin mittoihin kasvavat kappaleet, suuret orkestraatiot ja liki yliannosteltu mahtipontisuus maalailevat levystä päällisin puolin vaikuttavan kuvan, mutta pinnan alta ei löydy mielikuvalle lainkaan tukea. Folie à Deux on sisältönsä puolesta kuin täyteen puhallettu vappupallo – korea, kertakäyttöinen ja räikeästi ylihintainen. Siinä missä My Chemical Romance onnistui överiksi vedetyn The Black Parade -levyn myötä hienosti, on Fall Out Boyn samaan tähtäävä yritelmä lähinnä säälittävä.
