Reilun vuosikymmenen ikäinen walesiläisbändi Feeder julkaisee viidennen albuminsa kolme vuotta rumpalinsa Jon Leen itsemurhan jälkeen. Pelkästään Pushing The Sensesin perusteella Fee-derin brittisuosiota on vaikea ymmärtää. Tai ehkä ei sittenkään. Kitaristi-laulaja Grant Nicholas osaa tehdä juuri oikeanmuotoisia lauluja isoa ja tunteikasta, mutta ei aivan mahtipontista rockia rakastavaan makuun.
Hillityn muotokielensä Feeder hallitsee kiitettävästi heti albumin avaavan Feeling A Momentin stadionhakuisesta soundista lähtien. Bändin persoonallisuusvaje on kuitenkin sitä luokkaa, että vaikutusta ei synny The Verven tai Coldplayn mitassa. Feederin kohtalona on Embracen kaltainen tavanomaisuus. Levynsä nimiraidalla trio tosin äityy kuin ripeytetyksi U2:ksi. Pushing The Sensesin ainoa sähäkämpi rockbiisi on Pilgrim Soul, jolla entinen Skunk Anansie -rumpali Mark Richardson pääsee toden teolla lyömään.
Pushing The Sensesin kaltaista jälkeä on riski syntyä, kun kunnianhimon puraisema keskinkertainen rockbändi pyrkii tekemään suurta ja kaunista.
FEEDER: Pushing The Senses
Arvio julkaistu Soundissa 01/2005.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Reilun vuosikymmenen ikäinen walesiläisbändi Feeder julkaisee viidennen albuminsa kolme vuotta rumpalinsa Jon Leen itsemurhan jälkeen. Pelkästään Pushing The Sensesin perusteella Fee-derin brittisuosiota on vaikea ymmärtää. Tai ehkä ei sittenkään.
Arvio
FEEDER
Pushing The Senses
Echo
Pushing The Senses
Echo