FIELD MUSIC: Tones Of Town

Arvio julkaistu Soundissa 02/2007.
Kirjoittanut: Jarmo Vähähaka.
Field Musicin uutuuden kantta koristaa kuva kiireisestä kahvilasta. Laittamalla levyn soimaan huomaa olevansa keskellä tuon kuppilan hälyä. Hetken kuluttua on melko vakuuttunut seuraavansa Tones Of Townin tapahtumia kannessa 3D-laseihin sonnustautuneen ja jäätelösoodaa siemailevan miekkosen aistein. Sen verran makeaa ja moniulotteista meno albumilla on.

Arvio

FIELD MUSIC
Tones Of Town
Memphis Industries

Field Musicin uutuuden kantta koristaa kuva kiireisestä kahvilasta. Laittamalla levyn soimaan huomaa olevansa keskellä tuon kuppilan hälyä. Hetken kuluttua on melko vakuuttunut seuraavansa Tones Of Townin tapahtumia kannessa 3D-laseihin sonnustautuneen ja jäätelösoodaa siemailevan miekkosen aistein. Sen verran makeaa ja moniulotteista meno albumilla on.

Sunderlandilaisen veljesparin David ja Peter Brewisin ja kosketinsoittaja Andrew Mooren muodostama Field Music herätti ansaittua innostusta parin vuoden takaisella debyytillään. Jos musiikista voi päätellä jotain sisaruussuhteiden lämmöstä, väittäisin Brewisin veljesten tulevan keskenään huomattavasti paremmin toimeen kuin Jim ja William Reid tai Liam ja Noel Gallagher. Vaikka yhtyeen soinnissa on kulmikkuutta ja särmää, kuten The Futureheadsilla ja Maximo Parkilla, kahdella muulla saman kaupungin ryhmällä, on Field Musicin soinnissa myös aivan erityistä pehmeyttä.

Levy on erinomaisen hyvin soitettu, sovitettu ja tuotettu. Lukuisat leikkisät rytminvaihtelut kuulostavat luonnolliselta. Soitosta huokuu hyvällä tavalla itsevarmuus ilman pätemisen tarvetta. Andrew Moore esimerkiksi maalaa upean Place Yourselfin varsinaisella kosketinsoitinarmadalla mutta kuitenkin hienovaraisesti. Viuluja ja selloja kuullaan läpi levyn onnistuneissa jousisovituksissa.

Veljesten omassa studiossa äänittämänsä ja itse tuottamansa kokonaisuus on vieraantumista käsittelevistä teksteistään huolimatta lämmin teos ja pullollaan hienoa, ajatonta popmusiikkia. Mielleyhtymiä lukuisiin artisteihin nousee toistuvasti mutta ei häiritsevästi. XTC väijyy monen kappaleen taustalla, kuten myös Brian Wilson ja 60-luvun lopun The Beach Boys. A Gap Has Appeared ja Closer At Hand nivoutuvat toisiinsa hienoilla harmonioilla jotka muistuttavat Queenista ja The Beatlesista. In Context -single palauttaa mieliin jopa The Blue Nilen.

Vaikka Tones Of Town on poikkeuksellisen hieno levy, jää jostain syystä se vaikeasti määriteltävä maaginen kipinä puuttumaan. Se, joka nappaa kauluksista kiinni, ui ihon alle ja vaatii itselleen viittä tähteä.

Lisää luettavaa