Brewisin veljesten johtama brittiyhtye Field Music on ollut olemassa vasta vuodesta 2004, mikä tuntuu hämmentävältä. Yhtyeen musiikki kun on aina kuulostanut kummallisen ”vanhalta” tai ainakin ajastaan irti olevalta. Se on ainakin minun kirjoissani ehdottomasti hyvä asia.
Field Music on myös aina vedonnut ensisijaisesti älyyn, ei niinkään tunteeseen. Sen musikaalisuutta tulvivat, yksityiskohtien, yllätysten ja viittausten täyttämät kappaleet triggeröivät ihokarvojen sijaan aivonystyröitä. Ja suorastaan komentavat kaivamaan esiin kuulokkeet.
Luontevasti tyylistä ja tunnelmasta toiseen etenevän, joskin astetta edeltäjiään suoraviivaisemman Open Heren yhdeksi referenssipisteeksi ehdottaisin vuosien 1985-86 Prince & The Revolutionia, joka puskee läpi niin melodiakuluista, kulmikkaasta rytmiikasta kuin leikkisän mahtipontisista sovituksistakin. Toinen hyvä tapa hahmottaa albumin tyyli on kuvitella, että Genesis ja Peter Gabriel olisivat yhdistäneet jälleen voimansa 1980-luvun alussa.
Jännittävän ja innostavan musiikin kontrastina ovat tekstit, joiden pontimena on tällä kertaa ollut Iso-Britannian EU-eroäänestys Brexit. Brewisien tulokulma aiheeseen on sekoitus tulevaisuudenahdistusta ja lähimmäisenrakkautta.
