Industrial-henkisen rockin ikuisena bubbling under -nimenä tunnetuksi tullut Filter on seurannut Nine Inch Nailsin jalanjälkiä ja siirtynyt levyttämään omalle levymerkilleen. Sitä suuren mittakaavan läpimurtoa ei koskaan tullut ja alkuaikojen ohjelmoijan Brian Liesegangin hävittyä Filterin vaikutuspiiristä pysyvästi, on musiikkikin kasvavassa määrin tavallisempaa.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että Filter olisi alkanut lepsuilla. Konesäksätys on jäänyt vähemmälle, ja yhtye keskittyy puhtaasti vain tarttuvien melodioiden kehittelemiseen. Niissä päävastuu on yhä nokkamies Richard Patrickilla, jonka tunnistettava ääni kykenee ruokkimaan kuulohermoja erinomaisesti. Kitarat ja entisaikojen mekaanisuus ovat enemmän taustalla, ja Filterin kappaleet ovat nyt poikkeuksetta radiokelpoisia. Elämää suurempia tunteita tavoittelevia kertosäkeitä viljellään alati, mutta sentään hieman valtavirrasta vasemmalle päin.
Levyn sodanvastainen ajatusmaailma tuntuu ajoittain hieman raskaalta ja Filterin vahvuudet tulevatkin parhaiten esille iloisemmissa ja menevimmissä kappaleissa. Tunnelmavetoisena yhtyeenä Filter kuitenkin erottuu edelleen edukseen.