Kuten Wayne Coynen johtaman psykedeliapartion U.F.O.s At The Zoo osoittaa, rock-konserttielokuvan teossa on yhä ne samat sudenkuopat kuin 40 vuotta sitten. Biisien väliin sijoitetut insertit – haastattelut, hassuttelut ja haahuilut yleisön joukossa – tarjoavat toki erinomaista ajankuvaa, mutta katkovat jännitettä turhaan. Varsinkin tässä tapauksessa, kun kaiken maailman foliohattua löytyy väen seasta paljon keskimääräistä enemmän.
Pelkän konsertin tallentaminen ja raakana toistaminen ei tosin olisi reilua The Flaming Lipsin tapauksessa. Fanien pukeminen alieneiksi ja joulupukeiksi, samoin kuin Coynen palopuheet eläintarhan asukkien vapauttamisesta ja niin edelleen, ovat tärkeä osa yhtyeen olemusta.
Itse musiikkihan on tietenkin pelkkää asiaa. Jos Race For The Prize, Do You Realize?? ja muut eivät sytytä, vika on yksiselitteisesti vastaanottajassa. Vuosi sitten syyskuussa kuvattu keikka on pitkälti sama kuin Ruisrockin kesäinen veto, ja tunnelma on taivaissa alkutahdeista.
