2010-luvulla miltein kaikki popmusiikki levytetään englanniksi kansallisuudesta riippumatta. Siksi onkin virkistävää kuunnella albumia, jossa laulukielenä on englannin lisäksi ilmeikäs ranska. Piano Ombre sopii kuitenkin muillekin kuin vain frankofiileille.
Frànçois & The Atlas Mountains -kokoonpanon neljännellä albumilla tuottajana on toiminut Ash Workman, joka on työskennellyt aikaisemmin muun muassa Metronomyn ja Veronica Fallsin kanssa. Levyllä onnistutaan kuitenkin välttämään nuhaisan keskivertoindiepopin sudenkuopat, ja juuri siksi Piano Ombre on alkuvuoden ihastuttavin albumi. Ei kaiutettuja kertosäkeitä, tunkkaisia kitaravalleja tai rasittavaa elektrokikkailua, vaan valtoimenaan ja kirkkaasti pulppuavaa vihellyspoppia: kevyitä jousitaustoja (kyllä, ne toimivat edelleen), vaivattomia melodiakoukkuja, tunnelmallisia pianosovituksia ja heleitä sähkökitaroita. Laulaja Frànçois Marryn äänessäkin on vastustamatonta eloa ja iloa.
Kokonaisuus on huolellisesti viimeistelty mutta silti intiimi ja välitön. Piano Ombre onkin samanaikaisesti höpsön mielikuvituksellinen, elämänjanoinen ja hitusen haikea. Siis ajatonta poppia parhaimmillaan.