GAMMA RAY: Majestic

Epätasaisista albumeista koko elinkaarensa kärsinyt Gamma Ray vuoli kultaa No World Order!:lla ilmavien biisien iskiessä yhteen uran parhaiden melodioiden kanssa. Toki Land Of The Freellä ja Powerplantillä oli käyty lähellä, mutta vasta seitsemäs studioalbumi tuotti bändin horjuneelle olemukselle lopullisen muotonsa.

Pitkä levytystauko ei tilannetta muuttanut. Majesticin tasainen biisimateriaali todistaa vuosien varrella tapahtuneesta oman musiikin analysoinnista ja virheistä oppimisesta. No World Order!:in kipinä ja kiivaus jää silti saavuttamatta, sillä Majesticilla summataan bändin parhaita puolia kylläisellä vatsalla. Kun kenellekään ei tarvitse enää todistaa mitään, sinänsä hieno kokonaisuus vaimenee. Gamma Ray ei ole koskaan kuulunut lelumusiikin kausituotteisiin samalla tavalla kuin sitä action-nukkeleikkiensä lomasta tarkkailevat power-bändit. Tervettä ironiaa sen sijaan on aina suosittu ja Majesticillakin musiikki virnuilee hyväntuulisesti. Edes levyllä käynnissä oleva hyvän ja pahan taistelu ei saa bändiä vakavaksi ja miksi pitäisikään, kun samaa loputonta sotaa käydään hevilevyillä alituiseen.

Ilman kylmää hikeä ei silti tästäkään selvitä: avausbiisiä ei ehditä soittaa kuin 1.43, kun Kai Hansen jo johdattaa joukot kammottavaan saksalaiseen savior of the universe -komiikkaan.