Gary Clark Jr:n harteille on sovitettu mustan musiikin pelastajan viittaa. Itselleni tulee mieleen bluesimpi versio Princesta, sillä mies on paitsi loistava kitaristi, laulaja sekä biisintekijä myös jokerimainen tyyleillä leikittelijä.
Blak And Blu ei päästä helpolla, emotionaalisia kerrostumia on paljon. Välillä kuuntelija temmataan livekeikkamaiseen fiilikseen, välillä lillutaan siistimmässä studiotunnelmassa.
Ain’t Messin’ Around on rockmaisine kertseineen täydellinen avausbiisi. Maltillinen ja cool laulu pitää kuosissa soitannollisesti lähes hullun lailla mäiskityn biisin. Hypnoottinen When My Train Pulls In vaihtaa heti uuteen tunnelmaan, mutta vahvistaa avausraidan mielikuvaa: Clarkin kaunis, pehmeä soundi ja tasapainoinen vibraatto mukautuu loistavasti eritempoisiin biiseihin.
Äärimmäisen miellyttävä albumin nimikappale on muodoltaan viehättävän epämääräinen ja siinä on hyvä tunnelma. Tyylillisesti silkkaa modernia r&b:ta.
Potpurri Jimi Hendrixin 3rd Stone From The Sunista ja Little Johnnie Taylorin If You Love Me Like You Saysta on kiekon ainoa cover ja happofuzz- ja oktaavilaitemuhennoksineen yksi sen kohokohtia. Samalla tavoin fuzzin kyllästämän Bright Lightsin soolo sisältää kekseliäitä rytmityksiä ja intervalleja. Teknistä valmiutta, ideoita ja heittäytymiskykyä pukkaa kuin pienestä kylästä.
Rokkaava Travis County on kunnianosoitus kotikaupungin Austinin suuntaan ja levyn päättävä Next Door Neighbour Blues kokonaisuuden ainoa akustinen pala. Gary Clark Jr. hallitsee kaikki genret niin taitavasti, että Blak And Blun voisi ajatella työnäytteenä, jossa miehen persoona ja levollinen laulu palmikoivat kaiken yhteen luottamusta herättävällä tavalla.
Tervetuloa Messias!