GOOD CHARLOTTE: Good Morning Revival

Vuosituhannen vaihteessa Jenkeistä ponnistaneet "punk"-bändit tekevät maailmalle hallaa. Jos niinkin suuren positiivisen latauksen ja autonomisen tekemisen riemun sisällään pitävä termi yhdistetään tällaiseen kuraan, olemme saavuttaneet yhdenlaisen kulttuurisen alennustilan.

Jopa ostaripunkin surullisessa genressä Good Charlotte on aina ollut säälittävä rääpäle. Hiljattain suoritettu siirtyminen jonnekin emon ja AOR:n väliin sijoittuvaan viemäriin laulamaan Ameriikan-Seiskasti eroista ja nyrkkiraudoista ei tee Maddenin veljeksistä yhtään kiinnostavampia. Usein laulaja Joel Madden onnistuu jopa kuulostamaan raivostuttavissa määrin Journeyn Steve Perryltä. Onneksi sitä ei tarvitse obsessoida, koska paskat synat kuulostavat vielä hirveämmältä.

Kahlattuani tämän levyn läpi aivan liian monta kertaa voin antaa Journeylle uraohjeita. Ottakaa urpoja tatskoja, kaivakaa vanhat kajalit kaapista ja iskekää pari dorkaa läväriä näkyville paikoille, niin voitte alkaa kutsua itseänne punkbändiksi. Samaa voisi soveltaa Totoon, Foreigneriin ja kaikkiin muihin tylsiä mahtiballadeja kuumeuniensa stadioneilla tarjoileviin ukkoihin. Menee näilläkin näköjään läpi.Tässäpä nuorisolle kapinallista musiikkia.