Ensin pari faktaa. Guillemots on tällä hetkellä yksi maailman tärkeimmistä bändeistä ja sen nokkamies Fyfe Dangerfield on vaarassa saada harvoin tarjotun popneron tittelin harteilleen. Tämän varmisti viimeistään miehen huikea Fly Yellow Moon -soolo (2010), joka osaltaan horjutti myös Guillemotsin mainetta Dangerfieldin parhaiden ideoiden jalostamona.
Walk The River -levy osoittaa kuitenkin, että vanhassa vara parempi. Guillemotsin otteen pieni herpaantuminen Redin (2008) myötä on vain etäinen muisto, sillä Walk The River on selvästi lähempänä Through The Windowpane -debyytin (2006) taivaallisuutta hipovaa tunnelmaa. Yhteistä levyille on myös se, että niiden vaivattomat melodiat hiipivät vähitellen ihon alle, jääden sinne pysyvästi. Heti iskevissä ja riffivetoisissa kappaleissa Guillemots ei selvästi ole kotonaan ja osittain tämän myötä Red ei toiminut niin hyvin kuin olisi voinut.
Walk The River sisältää monipuolisia ja -polvisia kappaleita, jotka asettuvat kuitenkin keskenään täydelliseen balanssiin. Yhtään palasta ei tarvitse poistaa ja mitään ei kaipaa tilalle. Kuten elämässä yleensäkin, jotkut asiat vain tuntuvat heti ensi hetkestä lähtien oikeilta. Walk The River on aito esimerkki juuri tästä.