THE HANDSOME FAMILY: Twilight

Arvio julkaistu Soundissa 12/2001.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.
Tässäpä varsinainen yllätyskiekko, jonka maanläheisyys ulottuu levymerkkiin ja -kansiin asti. Kansien mukaan musisoinnista vastaa pariskunta Brett ja Rennie Sparks, joka on äänittänyt kotikutoisen musiikkinsa kotona tietokoneella.

Arvio

THE HANDSOME FAMILY
Twilight
Carrot Top Records

Tässäpä varsinainen yllätyskiekko, jonka maanläheisyys ulottuu levymerkkiin ja -kansiin asti. Kansien mukaan musisoinnista vastaa pariskunta Brett ja Rennie Sparks, joka on äänittänyt kotikutoisen musiikkinsa kotona tietokoneella. Lopputulos on eräänlaista takametsien goottisuutta, sillä tarinat ovat välillä jopa hyytävän karmeita ja ne on kerrottu päiväkirjanomaisesti, vailla kovinkaan kummoisia kielikuvia. Avauslaulussa The Snow White Diner kertoja on aterioimassa kuppilassa ja seuraa, kun viereisestä järvestä nostetaan autoa, jolla äiti on tappanut itsensä ja kaksi lastaan. Viikatemies on läsnä monessa biisissä, mutta huumorikin on vahvasti mukana, luultavasti jo yhtyeen nimestä lähtien, kuvaa pariskunnasta ei tosin ole mukana.
So Longissa minähahmo jättää hyvästit kaikille elämässään näkevilleen raadoille, ikkunasta hypänneestä miehestä vahingossa ampumaansa oravaan, ja toivoo jälleennäkemistä toisella puolella. Päätöspala Peace In The Valley Once Again piirtää kuvan hylätystä supermarketista, jonka luonto lunastaa haltuunsa dramaattisella oikeudenmukaisuudella. Äänikuvan hyytävää kauneutta leikkaa Brett Sparksin yksiulotteinen ääni, jolla laulut enimmäkseen esitetään, vaikka sanoituksista vastaava Rennie-vaimo välillä myötäileekin. Säestyksessä on vaikutteita folkin ja countryn lisäksi myös syntsapopista, Gravitylla kuullaan thereminiä muistuttavaa ulinaa, mutta kyseessä voi olla myös saha, tuo takametsien theremin. Lähimpänä amerikkalaista perinnemusiikkia on A Dark Eye, jonka sanoitus huokuu mystisyyttä. Cold, Cold, Cold sopisi vaikka coveriksi Johnny Cashin nykylinjaan. There Is A Sound kuulostaa vanhainkotiin päätyneeltä High Llamasilta musisoimassa iltateen ja korpun lomassa.
Twilightin kansikuva esittelee Blair Witch Projectin kaltaisen metsämaiseman, ja levy sopisikin mainiosti vastaavanlaisen syrjäseutujen käsikameraelokuvan soundtrackiksi. Jos etsitte jotakin todella erilaista americanan alueelta, tässä sitä olisi tarjolla. Ja jos tykästytte levyyn, voitte vaikka ilahduttaa rouva Sparksia lähettämällä hänelle hänen peräämiään kuolleita lintuja tai suklaakonvehteja. 

Lisää luettavaa