Pariskunta Rennie ja Brett Sparks – Jeff Tweedyn sanoin Albuquerquen “kahdet kauniit aivot” – on teemoittanut kymmenennen studiolevynsä laulut “villielämän” edustajille isommista tursaista ja antiloopeista hämähäkkien ja kiiltomatojen kokoisiin öttiäisiin. Elikoiden mukaan yksisanaisesti nimetyn kappaleet eivät kuitenkaan sitoudu temaattisuuteen millään muulla tapaa, sillä sekä sävelmät että tarinat ovat keskenään hyvinkin erilaisia ihmisen satunnaisia luontoyhteyksiä maalailevia novelleja, runoja tai impressioita.
Americana-genren southern dark -laitaan luettu duo taustamusikantteineen operoi luokittelua korostamatta ja vaalimatta. Tumman ja heleän lauluäänen punos johdattelee päällimmäisenä elementtinä tyylikkäitä ja kotoisan lämpimiä melodioita, ja kaikki muu kerääntyy nöyremmin ytimen ympärille. Perinnesoittimet, kuten banjo, ukulele ja stilika, korostavat täyteläistä ja perinteistä folksoundia, mutta kuin varkain säestyksestä urkenee lähes psykedeelisiä merkillisyyksiä, lennokkaita kitarasooloja tai muita yllättäviä sävytyksiä. Kaikki kuitenkin hyvin verkkaisissa merkeissä sekä levollisissa ja täyteläisissä sävyissä, mikä palvelee parhaiten mainioita melodioita.
