Lieneekö kolmoslevy ollut Hateformille vaikea paikka? Bändin musiikki ei tee enää samanlaista suoraa ja vahvaa iskua kuin oivalla debyytillä Dominance (2008). Myös sitä seuranneeseen Origins Of Plagueen (2010) nähden Sanctuary In Abyss vaikuttaa hankalammin omaksuttavalta. Melodisen thrashdeathin jämäkategoriasta säilytään toki riittävän välimatkan päässä, mutta kelvolliselle tasolle pääsemisessä on väkinäisyyden tuntua.
Soundipolitiikaltaan albumi on äkkiseltään huomiota herättävän rapsakka. Kun äänimaailman ehtii sisäistää, Sanctuary In Abyss kuulostaa ansiokkaasti vihaiselta. Sen vastapainoksi biisit eivät sisällä helppoja ratkaisuja. Ilmaisun monitahoisuudesta ei tingitä, vaikka toiminta sujuu tutun ja turvallisen tyylilajin puitteissa.
Hateformin kolmas tuleminen ei pettäne yhtyeen vanhoja ystäviä, mutta tuskin tulee hankkimaan suuria määriä uusiakaan. Yhtye on jalostanut musiikkiaan haluamaansa ja suuntaan ja onnistunut monessa asiassa. Samalla se on kuitenkin menettänyt alkuaikojensa vaivatonta hurmaa.