Jon Spencerin, Matt Verta-Rayn ja vaihtuvan muusikkolauman kokeellisen rockabillyn tutkimuslaboratorio julkaisee levy levyltä hämmästyttävämpiä tutkimustuloksia. 50-lukuinen rock’n’roll lainaa ilmaisulle vahvat juuret, joilta koeviljelmät rönsyilevät vapaasti kohti vaihtoehtoista musiikkihistoriaa ja musiikkitulevaisuutta.
Kokonaisuutena Midnite Soul Serenade on edeltäjiään tummasävyisempi ja totisempi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita tylsää aikuistumista, ja tuotannollinen asenne onkin ennenkuulemattoman sekopäinen. Sekä nopeampi rokkaus että hidas film noir –tarinointi ovat täynnä psykedeelistä dubbailua ja villiintynyttä slap back –kaikua. 50-luvulla fiftarirock ei ollut koskaan tällä tavalla kuulokekuunteluun optimoitua.
Kasassa on Heavy Trashin tasalaatuisin kappalekokoelma. Levy ei notkahda missään vaiheessa. Toimivat sävellykset ja omaperäinen ilmaisu lyövät kättä niin onnistuneesti, ettei enää tule edes ikävä Spencerin Blues Explosionia.
Heavy Trash on yhtä aikaa rock’n’rollin menneisyys ja tulevaisuus. Good Man, Bumble Bee, Isolation ja Bedevilment pudottavat leuan ensikuuntelussa, ja loput laulut paljastavat ihmeellisyytensä tarkemmassa syventymisessä.