HELLACOPTERS: Grande Rock

HELLACOPTERS
Grande Rock
White Jazz

Kitaristi/laulaja Dregen on jättänyt Hellacoptersin keskittyäkseen alkuperäiseen työnantajaansa Backyard Babiesiin. Kepitys ja laulu lepäävät ruotsalaishurjapäiden kolmannella pitkäsoitolla kokonaan nykyään Nick Royaleksi tituleeratun Nicken harteilla. Levyllä se ei haittaa, mutta livenä bändi varmasti kaipaa toista kitaristia, jonka mukanaolo olennaisesti kuuluu Hellacoptersin raakuudessaan puhtaaseen R&R-soundiin.

Meno on Grande Rockilla entisellään, vaikka oma tuotanto ja Zqatyn miksaus eivät yllä edellisillä levyillä kunnostautuneen Tomas Skogsbergin purevuuteen. Onneksi tämä virhe korjaantuu soittamalla levyä helvetin lujaa. Boba Fettin Fender Rhodesin keventävä helkytys pakkaa tosin hautautumaan kitaravallin alle. Urut kuuluvat paremmin ja Peder Crissin huuliharppu ujeltaa jälleen tehokkaasti.

Stooges ja MC 5 ovat saaneet Stonesit rinnalleen päävaikuttajana. Jumping Jack Flashin riffin ensisointuja hyödynnetään peräti kahdella numerolla. Laulut ovat, kuten Koptereilla aina, silkkaa asiaa ja rokettirollin sakeinta ydinmehua. Hellacoptersin melu pursuaa niin suoraan kanavoitua (pohjimmiltaan spirituaalista) energiaa, että se panee rammat juoksemaan ja sokeat näkemään. Ikävä kertoa tätä teille, mutta Suomessa ei ole yhtään bändiä, joka rokkaisi näin villisti. Hellacopters hoitaa kutsumuksensa 110-prosenttisesti. Grande Rock muistuttaa mistä rockissa loppujen lopuksi on kyse.