Reilut ruotsalaisjätkät rokkaavat ilmeisesti viimeisen kerran. Mitään erityisiä poikkeamia aiemmilla levyillä luodusta Hellacopters-soundista ei tehdä. Ruotsalaisjätkien reiluus korostuu, kun levyn konsepti on kai jo paljastettu internetin lisäksi myös printtimediassa. Viimeinen Hellacopters-albumi on täynnä lainabiisejä bändin vähemmän tunnetuilta suosikkiyhtyeiltä.
Tulin onnellisesti huijatuksi ja kuuntelin levyn ensin läpi tunnistaen ainoastaan kaksi esitystä lainaralleiksi. Loput olivat vaihtelevan mainiota melodista toimintarokuilua, jollaisesta Nicke Andersson on tehnyt tavaramerkkinsä. Paljon hyviä biisejä.
Kasassa on siis tasokas lopetus reilusti rokkaavien ruotsalaisjätkien tarinaan. Cover-levyn jäädessä uran viimeiseksi pohditaan varmasti, onko syynä ilmaisuvoiman lopahtaminen vai aito halu tutustuttaa tietämättömiä tuntemattomampiin, mutta tasokkaisiin biiseihin. Jokainen voi joko paneutua pohtimaan tätä problematiikkaa, tai jättää aivoitukset narikkaan ja keskittyä kuuntelemaan millaista rockia Head Off sisältää. Jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu luontevalta.