HELLYEAH: Hellyeah

Arvio julkaistu Soundissa 04/2007.
Kirjoittanut: Jaan Wessman.
Niin Panterassa kuin Damageplanissa Dimebag Darrellin rinnalla seissyt Vinnie Paul Abbott toipuu hiljalleen kitaristiveljensä traagisesta poismenosta. Suruajan lopun merkiksi kasattu uusi projekti ei juuri eroa rumpalin aiemmista bändeistä, ei hyvässä eikä pahassa.

Arvio

HELLYEAH
Hellyeah
Epic

Niin Panterassa kuin Damageplanissa Dimebag Darrellin rinnalla seissyt Vinnie Paul Abbott toipuu hiljalleen kitaristiveljensä traagisesta poismenosta. Suruajan lopun merkiksi kasattu uusi projekti ei juuri eroa rumpalin aiemmista bändeistä, ei hyvässä eikä pahassa. Lienee siis sanomattakin selvää, että yleistunnelma on aggressiivinen, mutta jotenkin myös valitettavan turvallinen.

Mudvaynesta ja Nothingfacesta lainatut jäsenet täydentävät Hellyeahin kokoonpanon. Laulaja Chad Gray tekee parhaansa Phil Anselmon korvikkeena, saavuttamatta kuitenkaan edeltäjänsä kiihkeintä raivoa. Kitaristit Greg Tribbett ja Tom Maxwell taas joutuvat kohtuuttoman paineen alle täyttäessään Dimebagin jättämää saapasparia. Teknisesti ryhmä suoriutuu hommastaan puhtain paperein, mutta jotain jää silti uupumaan.

Hellyeahin kappaleetkaan eivät yllätä, joskaan eivät liiemmin ärsytäkään. Sanottakoon kuitenkin, että rockin lieveilmiöistä laulaminen – kuten kappaleessa Alcohaulin' Ass – ei ollut toimiva veto edes Panteran aikoihin eikä ole sitä vieläkään. 

Lisää luettavaa