THE HIVES: Tyrannosaurus Hives

Näissä ruotsalaisissa univormurokkareissa on paljon samaa. Kummankin juuret ovat punkissa ja kumpikin on kerinnyt kolmanteen albumiinsa. The Hivesin uutuus on ensimmäinen monikansallisen suuryhtiön leivissä. Punamustaraitaisissa t-paidoissa tykittävän The (International) Noise Conspiracyn levyn selkämyksessä on yhä pienen örebrolaisen lafkan leima, mutta Rick Rubinin pestaaminen Armed Love -albumin tuottajaksi kertoo korkeista panoksista.

Sarjakuvamaisella ulkoasulla ja parilla täsmähitillä brittien sydämet valloittanut The Hives loikkasi Universalin talliin heti, kun pankkitilille luvattiin tarpeeksi täytettä. Muutenkin tismalleen puolituntinen Tyrannosaurus Hives vahvistaa käsitystä yhtyeestä jonkinmoisena punk-Monkeesina. Hölynpölymäiseltä levyltä on turha odottaa mitään muuta kuin hetkellistä sokerihumalaa, sillä viisikon korkeaoktaaninen rock on yhä yhtä kertakäyttöistä ja kierrätyshenkistä kuin aiemminkin.

Muka-mystisen svengalin ideoimat uudet biisit ovat jänteikkäitä kuin maratoonarin pohkeet ja soundien kuivakkuus korostaa basisti Dr. Matt Destructionin ja rumpali Chris Dangerousin soiton mekaanista tiukkuutta. Townshend-riffittelevän Walk Idiot Walkin ja 60-lukuisena purkkapunkina rämistelevän A Little More For Little Youn lisäksi Tyrannosaurus Hives -levyltä ei kuitenkaan liikene muita lekahittejä. Fagerstan viisikko ei silti ole maalannut itseään nurkkaan. Se on vain tehnyt tässä tilanteessa riittämättömän levyn.

The (International) Noise Conspiracy -pomo Dennis Lyxzén johti muinoin sekä muodoltaan että sanomaltaan anarkistista punkretkuetta Refusedia. Vasemmistoideologia on vahvasti messissä Armed Love -levynkin teksteissä, mutta musiikki on muuttunut svengaavaksi ja intomieliseksi soulrockiksi, jota värittävät muun muassa Billy Prestonin vimmaiset vuosikertaurut. Jazz-mestari Jonas Kullhammar kruunaa A Small Demand -manifestin hikisellä saksofonisoololla. MC5:n jäljillähän ollaan, mutta ilman kaaosta ja huonoja trippejä. Dennis Lyxzén on siis oivaltanut, että vallankumous tulee tanssien. Armed Love -albumin tarttuvat kappaleet ja sovitusten korostunut rytmikkyys varmasti palvelevat sanoman levittämistä. Siellä täällä tulee kuitenkin mieleen, että onko Rick Rubin (Slayer, Beastie Boys, Red Hot Chili Peppers, Johnny Cash) hionut yhtyeen särmiä liikaakin? Mene ja tiedä, ehkä kapitalismia vastaan on pakko taistella kapitalismin keinoin.