THE HIVES: Veni Vidi Vicious

The Hivesin nuorten miesten korkealentoisuus yltää liki avaruusteemoihin seonneiden Man Or Astro-Manin? kaheleihin teorioihin asti. Veni Vidi Viciousilla nimittäin esitellään bändin tulevaisuuden saavutuksia atomienergian parissa ja kerrotaan Hivesin kehitelleen metrijärjestelmän. Ei hullumpaa, vai mitä? Ja kun musiikkikin on vireää garage punkin riemujuhlaa, jäänee viisikko historiaan muutenkin kuin tiedesaavutustensa ansiosta.
Vielä pari vuotta sitten The Hives pelmusi nopeusrajoitusten rajoilla liikkuneen punk rockin parissa, mutta tällä vajaalla puolen tunnin pläjäyksellä ovat pääosissa ihanasti rämisevät autotallikitarat. Hyvä valinta jo siksikin, että moista pauketta ei olla vielä ehditty rahtaamaan konttikaupalla lajin kotimaasta Amerikasta tänne vanhalle mantereelle asti. Se ei tarkoita, etteivätkö Hivesit pärjäisi ominkin avuin – Main Offender on jo lähellä Sonicsin sekopäistä antaumusta. Täysin samaanhan ei kukaan tule enää pääsemään jo puhtaasti teknisestä kehityksestä johtuen. Laitteet ovat yksinkertaisesti liian hyviä. The Hivesin päätehtävänä on selvästi vain viihdyttää. Soiton irtonaisuudessa ja 60-luvun henkeä tavoittelevassa soundissa on paljon samaa kuin kotoisen Flaming Sideburnsin tekemisissä. Molempien käsitys oikeasta punk rockista on lähempänä Little Richardia kuin Offspringiä. Coveriksikin on valittu Curtis Mayfieldin Find Another Girl. Vikaa voi olla vain vastaanottajapäässä jos Outsmartedin tai The Hives: Introduce The Metric System In Timen älyä vailla kiitävät biisiraketit eivät saa syyhyä sukkiin.