Englantilaisen The Horrorsin odotettu Strange House -albumi (2007) oli mahalasku. Toisella yrityksellä nuoret miehet saavat moottorinsa käyntiin. Vieläkin viisikko pelaa täysin suosikkilevyjensä varassa, mutta on sentään onnistunut leikkaamaan ja liimaamaan niiden tyyppielementeistä sopivan kaoottisen ja lähes originellin äänikuvan.
Näkemystä tihkuvan Primary Colours -levyn myötä musiikki nousee pääosaan ohi mustaksi maalatun tukan, pillihousujen ja vanhoista elokuvista opetellun halvan dekadenssin. Bauhausin ja 60-luvun garagerockin jatkoksi voi liittää vaikka Joe Meekin ja My Bloody Valentinen nimet – useammassakin kappaleessa käytetään kaikua varsin villisti ja esimerkiksi Do You Rememberin äänivalli vyöryy päälle kuin hyökyaalto.
Tässäkin tyylilajissa paremmista kappaleista olisi paljon apua, mutta pikantit detaljit ja erinomaiset sovitukset pelastavat paljon. Who Can Sayn puheosa ja tamburiini viittaavat taitavasti 60-luvun tyttöpop-klassikoihin ja Sea Within A Sea jurnuttaa kuin saksalaiset pitkätukat 70-luvun alussa. I Can’t Controlin viimeiset sekunnit puolestaan voisivat olla Portisheadin loistavalta Third-albumilta. Johtuisiko viittaus siitä, Geoff Barrow on osallistunut tämän levyn tuottamiseen?
