Manifesto Jukebox, Wasted ja Hero Dishonest ovat eläviä todisteita suomalaisen punk-kulttuurin fantastisesta tilasta. I Walk The Line syntyi kuutisen vuotta sitten superyhtyeiden jäsenien päätyessä tyydyttämään itseilmaisun tarvettaan toisenlaisen musiikin parissa.
Wastedin Ville Rönkkö johdattaa kuulijan ensitahdeilla suoraviivaisen, teeskentelemättömän ja helppopääsyisen punkrockin pariin, ja linja pitää loppuun saakka. Mustiin pukeutuvat miehet ja naiset eivät valehtele, ja kun Rönkön karismalla varustettu tarinaniskijä kertoo elämän vaikeuksista, samastuminen ei ole hankalaa. Jos Black Wave Rising on vielä toissavuotista Desolation Streetiäkin valmiimmaksi työstetty näyte, huoliteltu ulkoasu ei ole syntynyt energisyyden ja särmikkyyden kustannuksella. Jo toisella kuuntelulla toinen toistaan koukuttavammat kappaleet saavat hyräilemään mukana, ja illan tullen huomaa koko päivän olleen yhtä mustan aallon nousua.
Anna Pirkolan koskettimet antavat persoonallisen new wave -vivahteen suoraviivaiselle mutta jäljittelemättömälle soitolle, jossa kaikuvat niin The Clash, Devo, Rocket From The Crypt kuin The Curekin.