ILL NINO: One Nation Underground

Arvio julkaistu Soundissa 10/2005.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Virkaveljien harvetessa ympäriltä ja osan kiistäessä koskaan edes soittaneensa nu-metalia Ill Niño säilyttää intohimoisesti taustastaan kertovia elementtejä ja kantaa paljon parjattua tyyliä ylpeästi.

Arvio

ILL NINO
One Nation Underground
Roadrunner

Virkaveljien harvetessa ympäriltä ja osan kiistäessä koskaan edes soittaneensa nu-metalia Ill Niño säilyttää intohimoisesti taustastaan kertovia elementtejä ja kantaa paljon parjattua tyyliä ylpeästi. Oliko Ill Niño, joka kahdella ensimmäisellä levyllään tuntui kovalta matkijalta ja pelkältä rumalta ajan kuvalta, sittenkin se joka uskalsi rehellisimmin olla oma itsensä? Vai onko se vihoviimeinen tollo, joka ei tajua poistua tyhjästä huoneesta?

Yksiselitteistä vastausta ei One Nation Undergroundilta saada. Bändi on kehittänyt soundiaan monitahoisemmaksi ja tuprauttaa latinojameihin rouhimisen välissä intensiivisemmin kuin koskaan. Puhdasta laulua uskalletaan käyttää laajemmin ilman heti vastaan ampuvaa rääkymistä ja espanjaksi lauletut osuudet on sovitettu mielekkäämpiin kohtiin, ei pelkiksi "tätäkin osataan" -julisteiksi. Kolmas levy antaa kuusikosta kypsemmän kuvan, nyt Ill Niño on enemmän tilanteen herrana. – tosin täysin levyn linjasta poikkeava Linkin Parkia karskisti nuuskiva singlebiisi What You Deserve, joka ei paljon eroa konsolipelien mitättömästä taustamusiikista, osoittaa epäkelpoa filosofiaa levyn rakentamisessa ja pahemman luokan dollarijahtia.

Ill Niño parantaa joka levyllä, mutta suvereenissa oman tontin hallinnassa riittää vielä haastetta. 

Lisää luettavaa