INCUBUS: A Crow Left Of The Murder…

Arvio julkaistu Soundissa 02/2004.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Kalifornian Calabasasissa vuonna 1991 perustettu Incubus on ennen tätä levyä vertautunut suoraan I Mother Earthin ja 311:n kaltaisiin miehekästä, soittelualtista ja ainakin ajatuksen tasolla jokseenkin jälkigrungeista musiikkia funkahtavalla otteella esittäviin yhtyeisiin.

Arvio

INCUBUS
A Crow Left Of The Murder...
Epic

Kalifornian Calabasasissa vuonna 1991 perustettu Incubus on ennen tätä levyä vertautunut suoraan I Mother Earthin ja 311:n kaltaisiin miehekästä, soittelualtista ja ainakin ajatuksen tasolla jokseenkin jälkigrungeista musiikkia funkahtavalla otteella esittäviin yhtyeisiin. Pitkän puurtamisen palkaksi on saavutettu kulttisuosio, mutta mannerlaatat eivät ole liiemmin liikahdelleet.

Nyt asiaan tulee muutos. Sillä on aivan päivänselvää, että A Crow Left of the Murder… -albumin ensisingle Megalomaniac tulee nousemaan hitiksi kaikkialla maailmassa. Eikä siinä mitään, etenkin yhdessä poliittis-kriittisen videonsa kanssa nautittuna kappale onkin kertakaikkinen neronleimaus bändiltä, joka on tähän mennessä profiloitunut lähinnä surffausta harrastavaksi kaveriporukaksi. Mielikuvaa on tosin hämärtänyt teinityttöihin vetoava laulaja Brandon Boyd ja saman segmentin iloksi hiljan julkaistu Drive poikabändien territoriolla liikkuvine videoineen.

On antoisaa pohtia, tuoko A Crow Left of the Murder… yhtyeelle lopulta enemmän hyvää kuin pahaa. Sillä jos suuri yleisö irtoaa koukusta Megalomaniacin jälkeen, toistuu Gavin Rossdalen ja Bushin tragedia kymmenen vuoden takaa: kaikki modernia rockmusiikkia diggailevat olivat kai aikoinaan jokseenkin yksimielisiä siitä, että Bushin Everything Zen oli yksi hetkensä hienoimmista biiseistä. Mutta niin ikään yhtä vankka konsensus taisi vallita siitä, että yhtyeen muu materiaali oli tolkuttoman puhditonta ja banaalia.

Megalomaniacin ohella A Crow Left of the Murder… tarjoaa muutamia muitakin tarttuvia raitoja, mutta niistä yksikään ei nouse ykkössinkun rinnalle. Pahimmalle "all filler, no killer" -asteikolla ei sentään liikuta, mutta Incubusin helmasynti – tavaran yletön heterogeenisyys – vaivaa jälleen. Aivan yhtä sekava tämä levy ei sentään ole kuin vuoden 1997 S.C.I.E.N.C.E. tai vuoden 1999 Make Yourself. Mutta kyllä tämän kaltaista musiikkia painavien ihmisten toivoisi silti laajemmin oivaltavan, ettei Faith No Moren kaltaisen tyylislalomin harrastaminen onnistu ihan joka porukalta.

Jos levyn otsikko muuten vaikuttaa tekotaiteelliselta ja/tai vaikeaselkoiselta, kannattaa muistaa sanan "murder" tarkoittavan myös lintuparvea. Eli ilmeisesti albumin nimessä haetaan Megalomaniacinkin edustamaa poliittisuutta. 

Lisää luettavaa