Incubus torkkuu, mutta raukea unisuus pukee bändiä. Seitsemännellä studiolevyllä linjamuutos on ilmeinen, sillä vanhemmasta rockräätälöinnistä ei muistuta monikaan kappale. If Not Now, When? ei sisällä Megalomaniac-singlen jyrkkyyksiä tai särmikkyyttä yleensäkään. Uutuus koostuu pääasiassa aiempaa minimalistisemmasta ja riisutummasta musiikista, joka elää tunteesta ja romantisoinnista.
Laulaja Brandon Boyd on entistäkin enemmän keskipisteessä, koska rauhallisempaan suuntaan kääntyneet kappaleet ovat erityisen lauluvetoisia. Äänekkyys, riffihyöky ja äkilliset tempaukset ovat pannassa, mutta toisaalta Boyd on niin kova tulkitsija, että hänen varaansa voi rakentaakin.
If Not Now, When? olisi helppo teilata huippusuosion kylvettämän porukan aikuisemmaksi mainstream-yritelmäksi, joka kahlataan läpi puolivaloilla. Biiseissä on kuitenkin haurauden ja viehkon melodiakeinunnan ohella niin paljon ideaa ja tarttuvaa säveltä, että en osaa olla nauttimatta uudistuneesta Incubusista.
Puutteitakin on, sillä vuosiksi elämään jääviä lauluja tyyliin Anna Molly, Love Hurts tai Drive ei tahdo seasta erottua. Lisäksi U2 välähtää välillä mieleen, eikä se ole ollenkaan myönteinen oireyhtymä tällä albumilla.